Jari Kaikkonen: päätoimitttaja, webmaster, levy-arvostelut, keikka-arvostelut, etc.

Aloitin musiikinkuuntelun 10-vuotiaana vuonna 1972. Muistikuvani ensimmäisiin yhtyeisiin liittyvät Deep Purplen, Led Zeppeliinin ja Rolling Stonesin kautta. Ensimmäinen koskeltus tapahtui kasettien kautta, joita vaihdeltiinkin kavereiden kanssa ahkeraan. Ensimmäiset musiikinkuunteluvälineeni olivat Dux-mankka kahdella itsetehdyllä kaiuttimella varustettuna. Myöhemmin arsenaaliin tuli mukaan myös radio.Ensimmäiset varsinaiset "hi-fi" -välineet ostin yläkerran naapurilta, jotka olivat B&O merkkiset. Niiden mukana sain myös mm. Joe Cockerin, Elephant's Memoryn sekä Black Sabbathin levyt. 70-luvun loppu, sekä 80-luvun alku olivat kohdaltani erittäin mielenkiintoisia aikoja musiikin suhteen.

Brittiläinen hevi tuli voimalla siihen aikaan. Uusia yhtyeitä etsittii ja löydettiinkin esimerkiksi Melody Makerin, Record Mirrorin ja Kerrangin kautta kotimaisesta Soundista puhumattakaan. Yhtyeitä kävin kuuntelemassa, sisämaan asujan mittapuun mukaan, ahkeraan. Ensimmäinen nähty keikka oli Rainbowin vuodelta 197x. Sen jälkeen onkin tullut käytyä katsomassa runsaasti yhtyeitä ja suurinpiin kokemuksiini kuuluvat mm. Pink Floyd Lahdessa 1989, AC/DC Tukholmassa, sekä Frank Marino Helsingissä.1990-luku oli musiikinkuuntelussa hivenen rauhallisempaaa aikaa, mutta 2000-luvulle tultaessa sain siihen taas uuden innon.

2000-luvulle tultaessa internet alkoi olla musiikinkuuntelussa yhä tärkeämpi asia. Uusia yhtyeitä löytyi runsaasti ja varsinkin vanhoihinkin yhtyeisiin sain parempaa sidettä. Aikani nettiä selatessani ja uusia yhtyeitä sieltä löytäessäni sainkin kipinän omien sivujen perustamisesta. Vuonna 2004 aloin ensimmäisiä varovaisia askeleita oman rocksivuston pitämisen suhteen. Ensimmäisten vaatimattomien sivustojen pitämisen jälkeen löysinkin sopivan kotisivuformaatin oikeiden sivujen pitämiseksi, joka kulminoitui vuoden 2006 alkuun, jolloin nykyisen muotoiset sivut alkoivat toimintansa.

Olen yrittänyt kirjoittaa mielenkiintoisista orkestereista ja näkemistäni keikoista sellaisen kuvan, mitä olen niistä kokenut ja jakaa sen tiedon lukijoille mahdollisimman oikealla tavalla. Suomessa on tätä nykyä paljon orkestereita, jotka eivät syystä, jos toisesta saa ansaitsemaansa huomiota musiikilleen. Olen yrittänyt osaltani auttaa niiden yhtyeiden esilletulossa mahdollisuuksieni mukaan.

Sivustoni on epäkaupallinen, eli aatteellinen, jos näin halutaan sanoa. Kaikki kirjoittamani mielipiteet ovat ilman kaupallisia näkökohtia. Svustolla ei ole muita sponsoreita, kuin minä itse.

Jos tunnet tekeväsi musiikkia, jonka kuuluu saada kirjoitus/lukutilaa tällä sivustolla, niin ota yhteyttä. Joko minä, tai sopivaksi näkemäni tuntemani henkilö ottaa levysi käsittelyyn ja kirjoittaa siitä jutun sivulle. Oma musiikkimaku ei kaikesta huolimatta ole pohjaton, joten kaikkeen kuulemaani en voi kommenttia antaa.


Jari Kaikkonen/CRS
Asemakuja 3 C 41
02770 Espoo

05.03.2007

Olen CRS:n keikkakalenterin pitäjä. Sain kontaktin Jariin lähettämällä hänen vanhoille sivuilleen keikkavinkin ja kehumalla Doc Hollidayn(Oli outoa että joku suomessa kuuntelee VIELLÄ bändiä..) -levy arvostelua. Sitten Jari kysyi minua tähän nykyiseen antoisaan hommaan. Totta kai suostuin, koska harvoin tapaa ihmistä joka on näin paneutunut musiikille kuin Jari.

Oma musiikin kuunteluni kumpuaa alle kouluikäisenä käydyistä klassisen musiikin konsertteista, kuoro esityksien kuunteluista, sekä baletti esityksistä. Sieltä se monipuolinen musiikki makuni on alkanut.
Ensimmäinen näkemäni rock-esitys oli Jussi Raittinen & The Boys, lasten joulujuhlassa ;). Vuodet kuluivat ja tutustuin lähitalojen tyttöihin (vielä siihen aikaan ;)). Niiltä ajoilta tulivat ensimmäiset idolit mitä kuuntelen vielläkin, eli Gary Moore, Dire Straits, Sting ja Bruce Springsteen. Samaan aikaan siskoni kuunteli paljon rock musiikkia. The Doors, Jimi Hendrix, The Scorpions (ensimmäinen ulkomaalaisen bändin heavy rock -konsertti kokemus), Alice Cooper, AC/DC, MSG, U2, Judas Priest, Hanoi Rocks, Smack, Hassisen Kone, Sielun Veljet, Peer Gunt.... Näitä kaikkia tuli minunkin siinä samalla kuunneltua ja pidän näistä kaikista viellä tänäkin päivänä..

Ensimmäinen bändi mikä kolahti ilman muitten vinkkejä oli Stratovarius. Näin heidät 80-luvun lopulla keikalla. Paluuta entiseen sen jälkeen ei ollut, koska konsertti teki niin voimakkaan vaikutuksen minuun. Timo Tolkin laulussa oli jotain maagista. Koko yhtyeessjä oli jotain mitä ei ollut Suomessa aikasemmin ollut. Sitä kautta löysin rakkauden myös Ritchie Blackmoren musiikkiin. Olen kannattanut Stratovariusta vaikka aina suosiota/ymmärrystä bändille ei ole Suomessa riittänyt :(..Seurasin aikanaan silmä kovana bändin ulkomaan valloitusta ja olin ylpeä suomalaisesta musiikista..Samalla seurasin lehdistöstä(Hesarin kulttuuri sivut) myös Waltarin, Apocalyptican, HIM:n, Nightwishin ja Lenigrad Cowboysien ulkomaille menoa 90-luvulla..

Musiikki makuuni on toki tullut mukaan välillä raskaampia yhtyeitä mukaan, kuten Metallica, Anthrax, Testament. Välillä taas tutustumalla oikeisiin ihmisiin ;) löysin Helloweenin, Iron Maidenin, Black Sabbathin jne. Harvalle bändille olen takkini kääntänyt, eli vuosien aikana hyväksi havaittu musiikki toimii vielläkin. Toki kuuntelen aloittelevia bändejä ja bändi projekteja. Aikoinaan löysin näin myös Stratovariuksen ja Waltarin, kummallakin bändillä on paikka aina sydämmessäni. Vaikka he eivät olisi tehneet yhtäkään albumia.
Itse käyn keikoilla aika paljon. 90-luvulla oli hiljaisempi kausi, mutta 2000-luvulla aloin taas käymään enemmän keikoilla samanhenkisten ystävien kanssa, tai sitten yksin. Keikoilla käymisessä noudatan tuttua metodia, eli vanhat hyvät pitää aina tsekata kun kohdalle osuu, unohtamatta kiinnostavia bändi viritelmiä, harrastelijoitten bändejä tai aloittelevia bändejä.

Tietenkin on aivan oma lukunsa kun aikanaan löysin amerikan etelän bändit..Olisko ollut 90-luvulla..Niiltä ajoilta löytyi suuri bändi minulle: Van Zant. Toki bändi oli tuttu jo 80-luvulta, mutta uusi tuatanto oli kunnon rehellistä ROCKia! Rock musiikkia oli vaikea löytää/kuunnella tekno Suomessa 90-luvulla..Onneksi tuli internet apuun, musiikki henkisiä työkavereita ja liittyminen vuonna 2004 Perfect Strangers of Finlandiin (PSOF) virallinen Deep Purple -yhdistys ja sitä kautta tutustuttua laajaan musiikki harrastelija verkostoon..Niin taas etelän bänditkin tuli löydettyä uudestaan..

Pyrin myös nostamaan CRS:n keikkakalenteriin tuntemattomia lupauksia, unohdettuja bändejä(esim: The Ronski Gang, Raggars, The Daltons), maahan tulevia hard rock, blues, metalli ja tietenkin classic rock bändejä. Käytän yleensä tieto lähteenä bändien omia kotisivuja ja keikka paikkojen kalentereja.

Toki hyviä keikka vinkkejä saa lähettää CRS sivuille.

Jarkko Keronen/: levyarvostelut jne.