KEN HENSLEYN HAASTATTELU


Huhtikuun alussa Saksassa tehdyssä haastattelussa entinen Uriah Heep -mies Ken Hensley kertoo uudesta Blood On The Highway- levystään ja When Too Many Dreams Come True- kirjastaan.

”Levy-yhtiön johtaja ehdotti levyn tekoa luettuaan kirjoittamani omaelämäkerran. Nimikappaleen idea oli jo valmiina ja muu levy rakentui sen ympärille. Levy on elämäntarina rock-muusikosta 70-luvulla ja kirjoitin lauluja kustakin eri elämänvaiheesta. Tarinat ovat suurimmaksi osaksi minun omista kokemuksistani mutta sillä myös tehdään kunniaa tuntemilleni muille sen ajan muusikoille eli siellä on myös jaettuja kokemuksia.”

Levyn kappaleet Hensley kirjoitti Espanjassa missä asuu nykyään ja levy myös nauhoitettiin siellä paikallisten muusikoiden kanssa. Levyllä ovat mukana lisäksi vierailevina laulajina ex-Deep Purple- mies Glenn Hughes, Uriah Heepin entinen laulaja John Lawton, norjalainen Jorn Lande ja englantilainen Eve Gallagher jotka Gallagheria lukuun ottamatta olivat ennestään tuttuja Hensleylle.

”Glennin kanssa olemme puhuneet vuosia yhteistyöstä ja nyt tuli tilaisuus siihen. Hänen kanssaan työskenteleminen oli erittäin helppoa ja sujuvaa ja hänen esityksensä ovat minusta hienoja. Jorn on ollut keikoillani vierailemassa Norjassa soittaessani, hänen äänessään on sellaista raakaa energiaa ja intohimoa mitä oli 70-luvun laulajissa ja jota tarvittiin. Jornilla oli haastetta siinä ettei lopputulos kuulostaisi meidän kummankaan levyltä mutta se oli hieno kokemus ja hän on todella mahtava laulaja. Johnin kanssa työskentely pitkästä aikaa sujui hyvin. Laulu sopi minusta hänelle, hän suostui mukaan ja teki normaalia ammattitaitoista hyvää työtään. Eve taas löytyi levy-yhtiön edustajan kautta. Hänen laulamansa kappale kertoo ihmissuhteista ja on naisnäkökulmasta kirjoitettu, oli hyvä saada myös tuo elementti mukaan.”

”Laulan itse kaksi kappaletta. Molemmat ovat erittäin henkilökohtaisia ja sen takia halusin laulaa juuri ne. ’I Did It All’ kertoo kuuluisuuden jälkeisestä elämästäni: kun ei enää ole niin kuuluisa eikä suosittu kuin aiemmin ja miten sen asian kanssa tulee toimeen. ’There Comes A Time’ taas on ajasta elämässäni jolloin minun piti tehdä kovia päätöksiä tulevaisuuteni suhteen. Molemmat ovat myös balladeja ja mielestäni ne sopivat äänelleni parhaiten.”

Muistellessaan 70-lukua Hensley toteaa että vaikka se olikin hienoa aikaa oli se myös vaikeaa ja kuluttavaa. Moni hieno muusikko ja viihdyttäjä on kuollut ja Hensleykin joutui urallaan ongelmiin.

”Huumeet kuuluivat siihen aikakauteen, se kaikki oli osa kapinaa ja kokeilua. Jotkut käyttävät huumeita ollakseen muodikkaita, päästäkseen sisälle rock’n’roll yhteisöön jne. mutta minun tapauksessani oli kyse paljon vakavammasta. Minulle kokaiinista tuli pakkomielle, se oli tärkeämpää kuin mikään muu ja se piti minua hallussaan vuosikausia. Olin täysin riippuvainen siitä, se vaikutti sekä ammattiini että yksityiselämääni. Rock ’n’ roll elämä on tarpeeksi raskasta muusikoille ja heidän perheilleen jo ilmankin ja tämän asian kanssa toimeen tuleminen oli vaikeinta. Lopetin huumeiden käytön 80-luvun lopulla ja vetäydyin samalla kokonaan musiikin tekemisestä.”

Uralla oli tietysti myös huippuhetkensä ja muutenkin päällimmäiset muistot ovat positiivisia.

”Se oli mitä olin aina halunnut tehdä, kaikki unelmani kävivät toteen. Ura Uriah Heepin jäsenenä mahdollisti kaiken sen mitä olen elämässäni saavuttanut sen jälkeen. Parasta olivat menestyksen hetket kuten ensimmäisen kultalevyn saaminen Amerikasta. Vaikka jo lapsena unelmoin menestyksestä en olisi koskaan voinut kuvitella että saavuttaisin jotain tuollaista. Sen kultalevyn saaminen Chicagossa on jäänyt ikuisesti mieleeni.”

”Nykypäivään verrattuna 70-luvulla oli paljon enemmän vapautta, kilpailu on nykyään myös paljon kovempaa. Rock oli silloin vielä taidetta josta oli vasta tulossa bisnestä ja teollisuutta. Kun suuret yhtiöt huomasivat että rockilla tällä voi tehdä paljon rahaa, siitä tuli enemmän koneellista ja automatisoitua ja se on valitettavaa.”

Levy on hyvin sanoituskeskeinen albumi minkä Hensley näkee tärkeäksi koska siinä kerrotaan tarinaa ja tässä tarinassa on myös opetusta mukana.

”Tarkoitukseni ei ole tärkeillä tai saarnata mutta nuorten muusikoiden tulisi tietää totuus asioista ja mielestäni Blood On The Highway kertoo totuuden. Sillä lähestytään asioita hieman eri näkökulmasta kuin miten rock-maailmasta yleensä kirjoitetaan. Sillä juhlistetaan niitä tapahtumia ja 70-luvun uranuurtajahenkeä mutta tuodaan esille myös rock-musiikin pimeän puoli: jos et ole varovainen se voi kuluttaa sinut loppuun.”

Kysyttäessä miten levyä kuvailisi parhaiten, Hensley toteaa sen olevan ehkä jotain perinteisen rock-albumin ja tyypillisen Hensley -levyn välillä.

”Nauhoitustavat olivat perinteisiä: käytimme oikeaa pianoa, oikeita jousia jne. Levyllä on kuitenkin ilman muuta modernimpi lähestymistapa kuin levyilläni normaalisti koska halusin ehdottomasti välttää asioiden tekemistä vain omalla tavallani. Annoin soittajille paljon vapauksia sovitusten suhteen koska en halunnut lopputuloksen kuulostavan Ken Hensleyn soololta, vierailevat laulajat jo tietysti vaikuttavat tähän asiaan. Teimme kuten Heepin aikana aina eli toin omat lauluni jo varhaisessa vaiheessa soittajille kuunneltavaksi ja he muokkasivat sovitukset, näin saatiin heidän panoksensa kappaleisiin vahvemmin ja monipuolisemmin.”

Levyn suurimpana vahvuutena Ken pitää sitä vapautta minkä levy-yhtiö antoi. Hän ei ollut sidottu aikatauluihin, musiikillisiin tyyleihin jne. vaan hänen annettiin täysin vapaasti kirjoittaa laulut ja kertoa tarina siten kuin halusi ja tämä sai jokaisen laulun seisomaan omillaan. Hän ei osaa sanoa minkälaiseen yleisöön albumi tulee vetoamaan koska se ole tarkoituksella suunnattu sen paremmin Hensley, kuin Heep -faneille.

”Haluaisin ajatella että se vetoaa vähän laajempaan yleisöön kuin viimeisimmät omat sooloni tai Uriah Heep- levyt. Uusimmat julkaisuni eivät enimmäkseen ole olleet myynnissä levykaupoissa vaan niitä on markkinoitu ja myyty lähinnä internetin kautta. Tämän levyn kanssa on toisin ja uskon että sillä on mahdollisuudet tavoittaa laajempaa yleisöä.”

Omaelämäkertansa When Too Many Dreams Come True Hensley julkaisi jo viime vuonna mutta se oli saatavilla vain hänen nettisivujensa kautta. Nyt myyntiin tuleva toinen painos on paljon laajempi ja kattavampi.

”Kirjoitin kirjan koska halusin kertoa tarinani. Minulla ei ollut mitään käsitystä kuinka kirja kirjoitetaan ja tulin huomaamaan että se on hyvin erilaista kuin laulujen kirjoittaminen. Se on hyvin rehellinen kirja ja toivon että sieltä pystyy löytämään sellaisia elämäntotuuksia jotka auttavat ihmisiä jotka ovat käyneet tai käymässä läpi samanlaisia asioita.”

Uriah Heep - aika saa luonnollisesti oman osansa kirjasta mutta Hensley toteaa että vaikka se oli iso osa musiikkiurastaan niin kuitenkin vain pieni osa hänen koko elämästään. Hänellä ei ole kertomansa mukaan mitään suhdetta nykyiseen Uriah Heepiin, he ovat tekemisissä toistensa kanssa vain jos on jotain juridisia tai taloudellisia kysymyksiä jotka vaikuttavat heihin yhteisesti.

”Yhtye ei enää ole edes se sama: kaksi miehistä on kuollut, rumpali joutui juuri lopettamaan terveydellisistä syistä ja vain Mick Box on jäljellä. Toivon että uusi Heepin levy menestyy ja että Mickillä on asiat hyvin mutta minä kuljen omia teitäni nykyään. Mickin on pidettävä yllä yhtyeen nimeä ja mainetta mutta minulla ei ole sitä vastuuta, voin tehdä periaatteessa mitä haluan.”

Kokonaista kiertuetta tämän levyn kokoonpanolla ei ehkä tulla näkemään mutta ainakin yhden kerran albumi on esitetty kokonaisuudessaan livenä. 22.5. Hampurin Fabrik-klubilla pidettiin levynjulkaisukonsertti kaikkien mukana olevien vierailevien laulajien kanssa ja se tullaan julkaisemaan DVD:nä loppuvuodesta. Haastattelua tehtäessä konsertti oli vielä edessäpäin. Tulevana kesänä Hensley lähtee oman vakiobändinsä kanssa kiertueelle ja saapuu Suomeenkin soittamaan Joensuun Ilovaarirockiin 13.7. Yhtyeessä on laulajana äskettäin kotimaataan Islantia Helsingissä Euroviisuissa edustanut Eirikur Hauksson.


Teksti:  Tapio Minkkinen
Kuva:  © Kai Schwarz