|
Kirjoittanut Kake Kiirikki
|
|
14.11.2007 |
TIRMO BLUES 2007
13.-14.07 2007 Tirmo, Porvoo
| | | Hyväntekeväisyysryhmä Pietarinkadun Oilersista ja Leningrad Cowboysin taustajoukoista tuttu Robi Nyman järjesti jo kolmannen Tirmo Blues-ilmaistapahtuman. Tirmon Saaristokeskuksessa. Porvoon keskustasta n.30 km kaakkoon sijaitseva kaunis merenrantamiljöö oli mitä mukavin paikka tällaiselle tapahtumalle. Porukkaa saapui paikalle runsaasti, vaikkei tapahtumaa juurikaan missään mainostettu. Monien sponsoreiden tukemana R. Nyman sai paikalle hyvän kattauksen erityylisiä bändejä. Lauantain sadekelikään ei menoa haitannut, vaan sitkeästi porukka kuunteli rytmimusaa sateenvarjojen alla. | | | | Perjantaina ohjelman aloitti Mr.Jimmie Lawson. Vuonna 1987 Los Angelesista Suomeen muuttanut Lawson toimi aluksi Raumalla amerikkalaisen jalkapallon valmentajana, mutta verissä ollut jazz- ja bluesmusiikki vei voiton. Lawson on kiertänyt Suomea ja Eurooppaa monien eri kokoonpanojen ja vierailevien tähtien kanssa.
Vanha klassikko "Further Up On The Road" oli bändin käsittelyssä, kun saavuin paikalle. Jimmie Lawson pompotteli pystybassoa ja lauloi kokeneen bluesmiehen verevällä äänellä. Kahden kitaristin ja rumpalin joukkio komppasi jazzahtavin rytmein taustalla. Ihan mukavasti kulki kappale kesäisessä illassa ja kitaristit pääsivät vuorollaan esittämään näppäriä sooloja. Yleisö oli aluksi omissa oloissaan terassilla, kunnes Jimmie herätteli kimppalaulantaan mukaan kappaleella "Honky Tonk". Junan lailla kulkeva "jump-blues" sai viimein yleisöön eloa ja Jimmien oli helppo hoitaa pisteet kotiin. Mahtavaa bluestulkintaa kuultiin kappaleessa "Pain" ja lopun kruunasi Jimmien vakuuttavasti esittämä "I'm A Bluesman".
| | Rock'Roll-Hulabaloo-Rhytm'n'Blues-bändi Doctor's Order oli hyvässä vauhdissa, mutta ajankohta oli bändille aivan väärä. Kirkkaassa auringonpaisteessa ei bändi saanut yleisöä sellaisen hurmoksen valtaan kuin hämärissä klubeissa. Alussa oli myös miksaus pielessä, sillä laulua ei tahtonut kuulla kunnolla. Tohtorit määräsivät kuitenkin sellaiset "tropit", että puntti alkoi kummasti kaikilla vipattamaan keikan edetessä. "Grande-Archie" Hämäläinen slidekitaroineen oli jälleen elementissään, eikä aiemmin keväällä murtunut nilkkakaan vauhtia hidastanut. "Teddy-Bear" Nättilä hoiteli lauluhommat ja bassottelut tuttuun karkeaan tapaan. Asiaa riitti biisien välissäkin. Rumpujen takana "Dirty-Harry" Tuominen ei päästänyt beattiä laskemaan missään vaiheessa, vaan piti nopeaa tempoa yllä hengästyttävällä tavalla. Vauhdikas setti sisälsi kaikki tohtoreiden kovimmat tuotokset ja lisäksi monia maukkaita Dr.Feelgood-rytistyksiä. |  |  | Perjantain päätti Freud, Marx, Engels & Jung. Froikkarit soittelivat ensin läpi kaikki tunnetut juomalaulunsa ja vasta loppupuolella mentiin perinteisemmän aineiston tahdissa. Loistavilla soundeilla soittanut ryhmä sai myös yleisön irti terassin tuoleilta ja osallistumaan ilotteluun. |
Lauantaina päivällä vettä tihuutteli taivaalta ja välillä sitä tuli reippaina kuuroinakin. Kuitenkin porukkaa valui paikalle jopa yllättävän paljon.
Lauantain aloitti Barbeque Jazz Band solistinaan Caron Barnes. Big Band -musiikki toimi ihan jees ja Caronin soulahtava laulu toimi jonkin aikaa, mutta hänen voimakas vibraatto alkoi aiheuttaa pientä hylkimisrektiota meikäläisen kuuloelimissä. Lopussa tuo vibraatto kuulosti jo lähes koomiselta. Kahvipaussi oli paikallaan keikan aikana.
|  |  |
Porvoolaisen Krister "Kribe" Åbergin johtama nelimiehinen The Kribe ei myöskään ihmeitä esittänyt. Dannyn taustabändissä, Islandersissa kitaraa soittava Åberg ei saanut hommaa vauhtiin ollenkaan. Omat kappaleet olivat vähän väkisin väännettyjä ja laulu ohutta, mutta kitarointi oli sentään ihan mallikasta. Rock- ja poplinjalla mentiin, eikä keikasta juuri mitään mieleen jäänyt. Miksaaja ei saanut soundeja balanssiin.
| Vettä tuli taivaalta Ben Granfelt Bandin astellessa lavalle ja sateenvarjomeri valtasi tienoon. Benin päiväkeikka oli läpihuutojuttu, juuri sateen vuoksi. Bändi soitti Benin johdolla hienosti, mutta meininki oli jossain kauempana. Hienot biisit, kuten "Falling Off A Drunken Horse" ja hendrixmäinen versio "Cocaine"-kappaleesta, kulkivat komeasti. Ben oli leppoisalla päällä ja jutusteli mukavia yleisön kanssa. Vasta keikan loppupuolella sade hieman taukosi, mutta yleisön
mielenkiinto näytti olevan enemmän tuopin tuijottelussa, kuin bändin seuraamisessa...
|  |  | Seuraavasta esityksestä ei sähäkkyyttä puuttunut, kun Marjo Leinonen & Viranomaiset pääsivät irti. Aurinkokin tuli näytille sopivasti esityksen ajaksi ja porukkaa tuntui yhä tulevan paikalle lisää.
"Kokemäenjoki" oli Viranomaisten aloitusbiisi. Marjon käheä ääni oli elementissään ja hänen käärmemäinen tanssahtelu lumosi yleisön täysin. Ohjelmisto seurasi hyvin tarkkaan "Uusi Päivä" -levyn sisältöä. Viranomaiset groovasivat "Kanttori" Niemisen koskettimien johdolla upeasti ja rytmiryhmä Mitja Tuurala (basso) ja Sande Vettenranta (rummut) pitivät jalkaan menevästä beatistä hyvää huolta. "McGyver" Paatelainen hoiti kitaroinnit tyylillä ja irtosipa häneltä pari vauhdikasta sooloakin. Marjo hoiti showpuolen hienosti ja yleisö oli lähes pähkinöinä.
"Unissakävelijä", "Fillari" ja "Mutsi, Opeta Mut Joraan" olivat parhaimmistoa tällä keikalla.
| Aluksi luulin, että Robindias Big Band olisi jokin tavanomainen torvisoittokunta, mutta lavalle alkoikin nousta nahkaliiveihin ja sulkapäähineisiin pukeutuneita inkkarisotureita. Robi Nymanin kokoamassa todellisessa bigbandissä oli peräti yhdeksän soittajaa: Kaksi kitaristia, kaksi basistia,kolme puhaltajaa, rumpali ja kosketinsoittaja. Lisäksi lavalla oli kaksi "Pocahontasta" eli tanssityttöä. Soittajista tunnistin rumpali Pimme Korhosen, komppikitaraa soittaneen Robi Nymanin ja kitaristi-laulajan Upi Heikkinen. Puhallin triossa oli tuttuja naamoja, mutta nimiä en muista. Bändi esitti kansalle melkoisen näyttävän rock'n roll shown tuttujen klassikkobiisien myötä. Upi Heikkinen hoiti lauluhommat ja soitti myös lead-kitaraa varsin tyylikkäästi. Monia komeita kitarasooloja kuultiin ja lavashowtakin oli mukana. Biiseistä jäi parhaiten mieleen "Born To Be Wild", ZZ Topin "Tush", Hendrixin "Little Wing", "Mercury Blues" ja Robi Nymanin taidokkaasti laulama "Walkin' The Dog". Näyttävä keikka bändiltä!
|  |
 | Illan ja koko Tirmo Bluesin päättivät Dave Lindholm ja Daltons. Aluksi Dave veti soolonumerona
akustisen kitaransa kanssa bluesbravuurit "Rollin' And Tumblin'", "Dust My Broom" ja mainion "Catfish Blues'in". Yleisö antoi voimakkaat aplodit Davelle, kun samalla lavalle kapusivat Daltonsit.
Kai Järvinen (kitara, laulu), Hike Kärppä (basso, laulu) ja Twist Twist Erkinharju (rummut) komppasivat Davea mallikkaasti ja yleisö eli soitossa hyvin mukana. Daltonsin laulaja Eski Palosaari tyytyi vain perkussiohommiin ja hoiteli helistimet Erkinharjun vierellä. Coverilinjalla jatkettiin lähes koko keikka. Yleisöä hellittiin mm. kappaleilla "Boom Boom", "Knocking On Heavens Door", "House Of The Rising Sun", "Hey Joe" ja "Hootchie Cootchie Man". Daven omaa tuotantoa kuultiin vain biisien "Do I Have To Throw Stones" ja "(We Were All Wounded At)Wounded Knee" myötä. Kaitsu Järvinen pääsi myös näyttämään taitojaan kitaran varressa useassakin biisissä, ja Dave myhäili hyväksyvästi nyökytellen. Aivan loistavaa soitantaa Davelta ja Daltonseilta. Meno vain kasvoi, kun Dave luovutti lauluhommat Eskille ja "I'm Gonna Roll" räjäytti suorastaan pankin. Heti perään heitetty "Whiskey In The Jar" sai yleisön jo lähemmäs hurmosta ja aplodit olivat varsin äänekkäät. Poistuessani paikalta, soitti Daltonsit vielä "Rockin' In The Free World" -kappaletta. Kuinka kauan lienee bileet vielä jatkuneetkaan...
| Kiitokset Robi Nymanille ja Tirmon Saaristokeskuksen väelle mukavasta tapahtumasta!
| | | | Teksti ja kuvat: Kake Kiirikki | | |
|
|
|
Viimeksi päivitetty ( 18.11.2007 )
|
