Viima: Kahden Kuun Sirpit (2009)

Viima ei ollut entuudestaan tuttu yhtye minulle. Onneksi minulla oli mahdollisuus tutustua Classic Rock Suomen kautta heidän musiikkiinsa.  Suomiprogen olemassaolo on ollut aina tiedossa jollain lailla, mutta sen kuunteleminen on jäänyt lähinnä Wigwamin varaan – no Overhead uusimmista on myös tuttu.
Suomalaisen progeyhdistys Colossuksen mainioilta nettisivuilta luin yhtyeen kitaristi Mikko Uusi-Oukarin haastattelun ja siitä sain selville jotain yhtyeen nykytilasta ja tämän 2009 ilmestyneen Kahden Kuun Sirpit - levyn valmistumisesta. http://www.colossus.fi/125/index.php?colossus_prognews

Kahden Kuun Sirpit on vuonna 1999 perustetun Viiman toinen levy.  Nykykokoonpanossa ovat mukana rumpali  Kimmo Lähteenmäki ja kitaristi Mikko Uusi-Oukari. Viimaa on kuultu myös monilla tribuuttilevyillä.  Suurin muutos edelliseen vuonna 2006 ilmestyneeseen levyyn on naislaulajan vaihtuminen miesääneen.  Hannu Hiltulan ääni sopii ainakin tämän levyn musiikkiin hyvin. Laulu ja sanoitukset eivät ole mielestäni Viiman musiikissa pääasia. Jos kuitenkin oikein tulkitsen kahdessa kappaleessa sanoituksien takana ovat tunnetut runoilijat Uuno Kailas ja Aaro Hellaakoski. Ainakin niiden merkitykset ovat enemmän tunnelmaa luovaa tyyliä musiikin kanssa, eli sävelkuvaa maalailevat, eivätkä opettavat, joka mielestäni sopii tällaiseen musiikkiin hienosti.  Laululla on kuitenkin tällä levyllä kappaleita sitova vaikutus, joka muuten olisi voinut olla liiankin tasapaksu.  Kuten kappaleiden lukumäärästä voi hyvin päätellä levy sisältää pitkiä kappaleita. Tällaisessa musiikissa on myös tyypillistä pitkien soolo-osuuksien olemassaolo. Itse pidän sooloiluista paljon, joten minusta olikin mielenkiintoista löytää varsinkin kosketinsoitinosastolta mukavia ja  vanhahtavia äänimaailmoja. Soittopuoli on hallinnassa soitinten soundeja myöten, joka antaa viitteitä soittajien omistautumisesta juuri progen soittoon.
Kaksi levyn kappaleista on siis valmiisiin runoihin sävellettyjä kappaleita ja yksi kitaristi Mikko Uusi-Oukarin säveltämä jazzmaisiakin piirteitä omaava hieno instrumentaalikappale Sukellus.
Levyn pääteos on ilman muuta yllättäen rumpali Mikko Väärälän Kahden Kuun Sirpit. Jo saada pysymään kasassa näin pitkä kappale on haaste. Kuitenkin tässä on mielestäni onnistuttu kohtalaisen hyvin. Kappale on kuin koko ajan taustalla soiva lyhytelokuvan ääniraita, joka kasvaa loppua kohti upeasti. Ehkä tämä kappale ei sovi ystävien kanssa iltaa istuttaessa illan hektisimpään kohtaan, mutta aamun heräilyyn kuitenkin erinomaisesti.

Viima omalla panoksellaan osoittaa suomiprogen olevan elossa. Metallimusiikin selän takana ahertaa pieni? porukka musiikkia, joka ottaa vaikutteita vanhasta progesta tuoden siihen lisuja folkista/jazzista jne.

Ensikosketus Viiman musiikkiin oli siis positiivinen. Levyn soundit olivat onnistuneet ja kun musiikkikin oli mielenkiintoista, niin kokonaisarvosana oli hyvä. Suomiproge siis elää ja toivottavasti nousee näkyvämmälle paikalle suomalaisessa musiikkimaailmassa. Tällainen musiikki vaatii hivenen enemmän kuuntelijalta kuin monen muun musiikin, mutta se vastaavasti antaa levollisia kuunteluelämyksiä.

Kappaleet:

1. Autio pelto (Hiltula/Kailas)  6:09
2 Unohtunut (Hiltula/Hellaakoski) 8:28
3. Sukellus (Uusi-Oukari)  7:36
4. Kahden kuun sirpit (Väärälä)  22:45

Jäsenet:

Hannu Hiltula: laulu, huilu, sopraanosaksofoni
Aapo Honkanen: basso
Kimmo Lähteenmäki: kosketinsoittimet
Mikko Uusi-Oukari: kitarat
Mikko Väärälä: rummut

Viima Records


Jari Kaikkonen/CRS