|
Chickenfoot: Chickenfoot (2009)
Kun ensimmäisen kerran kuulin tästä "superbändistä", en ollut ollenkaan otettu asiasta. Superbändi-nimitykseen liittyy usein tarpeetonta odotusta, joka lopputulosta kuunnellessa muodostuukin usein epäkelvoksi tuotokseksi. Onhan toki "superbändeillä" oma tehtävä toteutettavana, sillä hehän ovat usein kuuluisia muusikkoja joiden näkeminen yhdessä on kuin tappaisi monta kärpästä samalla iskulla. Mutta miten tämä Chickenfoot on asiasta mieltä?
Chickenfootin tapauksessa ensin oli jamit Sammy Hagarin omistamassa ravintolassa ja kun homma toimi olikin aika miettiä vakavampaa yhteistyömuotoa - eli bändiä. Aika toimiva yhtälö - sanoisin. Chickenfootin ensimmäinen levy (toivottavasti ei samalla viimeinen) asettautuikin levylautaselle kylmä hiki selkärantaa pitkin virraten. Ja täysin turhaan, sillä jo ensimmäinen kappale Avenida Revolution näytti missä mennään - kappale on kuin rockaikaan siirtynyttä intiaanimusiikkia. Ei ehkä muuten,, mutta rytmi on yhtä takova kuin intiaanien sadetanssissa. Siis tämähän on rokkia isolla R:llä! Sammy Hagar laulaa myös upeasti - tämä seikka ei ole minusta toteutunut koko Van Halenin aikana. Nyt homma toimii, samoin koko muukin yhtye on kuin liekeissä. Joe Satriani pysyy myös hyvin aisoissa, vaikka pelkäsin osittain hänen sortuvan siihen samaan tiluttamiseen, joka on hänen levyilleen ominaista. Toki joku Big Bad Moon osoitti hänen myös taipuvan kunnon laulettuun rokkiin.
Kappaleet ovat pääasiassa parivaljakko Hagar/Satriani käsialaa paria poikkeusta lukuun ottamatta. Tuottaja Andy Johns on saanut Chickenfootista irti juuri sellaisen rockkokoonpanon, jonka esikoislevy käy opetusvälineenä lukuisille rockyhtyeille. Tässä levyssä on rockasennetta enemmän kuin tarpeeksi - mutta eihän tällaista levyä olisikaan saaneet aikaa muut kuin muusikot, joilla on takana vankka kokemus ja soittorutiini. Andy Johns on tuottajana vanha kettu. Hänen menneisyyteensä kuuluvat mm. Freen, Hughes/Thrall, Cinderella, L.A.Guns ja McAuley Schenker Group. Andy Johns on tuttu myös Van Halenin ja Joe Satrianin levyiltä, joten tutuissa ja turvallisissa käsissä Chickenfoot on ollut. Tämä osoittaa myös monelle bändille mahdottoman asian, eli tuottajan tarpeellisuuden luotaessa jotain muutakin kuin "ihankivaarokkia"
Levyä on kehuttu ja haukuttu, joten ei sitä ainakaan ole tyhjänpäiväisenä pidetty. Omalla kohdallani Chickenfootin levy toimii erinomaisesti. Siinä on hyviä biisejä, railakasta ja tehokasta soittoa - samoin siitä löytyvät ne pakolliset balladit. Sammy Hagarin ääni on nyt päässyt pois pannasta, joka jatkui koko Van Halenin ajan. Hänen äänessään on nyansseja - rouheutta ja herkkyyttä sopivassa suhteessa. Joe Satriani soittaa tällä kertaa rockbändissä ja kitarointi on sen mukaista - tehokasta, taidokasta ja tunteikasta. Michael Anthony on basistina myös erinomainen, eikä RHCP:stä tuttu rumpali Chad Smith olisi voinut päästä parempien muusikoiden seuraan.
Minulle tämä levy on ehkäpä jo tämän vuoden rocklevy - suosittelen ja anna kerrankin kaiuttimillesi töitä!
Kappaleet:
1. Avenida Revolution
2. Soap On A Rope
3. Sexy Little Thing
4. Oh Yeah
5. Runnin' Out
6. Get It Up
7. Down The Drain
8. My Kinda Girl
9. Learning To Fall
10. Turnin' Left
11. Future In The Past
Kappaleet: Hagar ja Satriani paitsi:Down The Drain (Anthony ja Smith), Future in the Past (Hagar, Satriani, Anthony ja Smith)
Yhtye:
Sammy Hagar - laulu
Joe Satriani - kitara, banjo, huuliharppu,suuharppu, koskettimet ja taustalaulu
Michael Anthony - basso ja taustalaulu
Chad Smith - rummut, lyömäsoittimet ja taustalaulu
Tuottaja: Andy Johns http://www.chickenfoot.us/ Jari Kaikkonen/CRS
|
