(Fantasy 1969/2008)

Vuoden 1969 tammikuussa ilmestynyt Creedence Clearwater Revivalin kakkospitkäsoitto Bayou Country säilyy yhtyeen swamprocktyylin huipentumana.
Nimettömällä esikoisella orasti vielä psykedelia ja Green Riverillä käynnistyi siirtymä countryrockin suuntaan. Originaalia, seitsemästä kappaleesta koostunutta Bayou Countrya voi pitää eräänä yhtyeen tasokkaimmista albumeista; kyseessä saattaa olla jopa tasavahvin kokonaisuus.
Avausraita Born on the Bayou riffeineen, sooloineen ja John Fogertyn primitiivisine laulusuorituksineen on sijoitettavissa koko Creedencen levytetyn tuotannon top viitoseen. Bootleg sisältää tapporiffin ja tarjoaa tekstissään aiheesta huolimatta puritaania elämänasennetta: “See how good the water tastes when you can’t have any at all”.
Yhden, kiertävän soinnun varaan rakennettu Graveyard Train huokuu uhkaavia gloomysävyjä huuliharppusoololla ja loistavalla vokaaliosuudella höystettynä. Raivoisa näkemys Goodgolly Miss Mollysta kunnioittaa kappaleen originaalia esittäjää Little Richardia, jonka laulusoundille Fogerty onkin run­saasti velkaa.
Omasta tuotannosta kaikkein revittelevintä osastoa Bayou Countrylla edustaa Penthouse Pauper, joka palaa tekstissään metaforien jälkeen arkitodellisuuteen: “I can be most anything ’cause when you got nothing it’s all the same.” Debyyttihitti Proud Mary rullaa puhkisoittamisestaan huolimatta edelleen ja pitkä upea finaali, rouhevan jamittelun kulminoituma Keep on Chooglin’ säilyi pitkään Creedencen keikkojen lopetusnumerona.
Koska kyseessä on juhlapainos, jollaiset CCR:n diskografiasta on julkaistu debyytistä Pendulumiin, tarjolla on viimein myös bonusmateriaalia. Bayou Countrylla livevedot kuullaan Proud Marystä ja itseoikeutetusti Born on the Bayousta. Pieneksi kauneusvirheeksi voi kuitenkin laskea sen, että versiot ovat vuodelta 1971, ajalta yhtyeen huikeimman nosteen jälkeen. Bayou Countryn bonuksista kiinnostavampia ovatkin Bootlegin vaihtoehtoinen pitkä otto vitaaleine na na naa-karjaisuineen sekä ennenjulkaisematon Crazy Otto, liki yhdeksänminuuttinen Fillmore Eastissa livenä veivattu instrumentaalirytistys, joka edustaa tyylitajuisesti vuosikertaa 1969.

Bayou Countryn julkaisusta on yli 40 vuotta, mutta vanha taika ei ole kadonnut.